Periytyminen
Geenit ja kromosomit
Ihmiskeho muodostuu miljardeista soluista. Useimmat solut sisältävät ihmisen koko geenistön. Geenejä on tuhansia, ja ne ohjaavat kaikkia elimistön toimintoja. Geenit ovat elimistön toimintaohje kemiallisessa muodossa ja ne määräävät mm. rakenteemme ja piirteemme.
Geenit sijaitsevat solun tuman geenirihmoissa eli kromosomeissa. Ihmisen kaikissa tumallisissa soluissa on 46 kromosomia eli 23 paria; kussakin toinen äidiltä, toinen isältä peritty. Pareja nro 1-22 kutsutaan autosomeiksi, ja ne ovat samanlaiset miehillä ja naisilla, joten niissä sijaitsevat geenitkin ovat parillisia. Pari nro 23, sukupuolikromosomit, ovat naisilla XX ja miehillä XY, eli miehillä sukupuolikromosomien geenit ovat parittomia.
Joskus geeniin tulee sellainen muutos (mutaatio), että geeni lakkaa toimimasta oikealla tavalla. Näitä ns. mutantteja geenejä on meillä kaikilla. Useimmat tauteja aiheuttavat mutaatiot ovat syntyneet kauan sitten, jonkun etäisen isovanhemman sukusoluissa. Geeni, jonka mutaatiot voivat aiheuttaa APECEDin, on nimetty AIRE:ksi (Autoimmune Regulator) ja se sijaitsee kromosomissa 21. Autosomeissa oleva mutaatio jää usein huomaamattakin, koska geenin normaali pari hoitaa asianomaisen tehtävän.
Tavallisimmat periytymistavat
Geeneillä on osuus monien tuhansien sairauksien synnyssä. Geenimuutosta ei voi korjata – se on pysyvä. Useimmiten sairauden periytyminen on monigeenistä, useasta geenistä riippuvaa. Geenien ohella ympäristötekijöillä ja elämäntavalla on sairauksien synnyssä myös osuutensa – esimerkkinä useimmat autoimmuunitaudit kuten diabetes, reuma ja APS II.
Geenit, jotka aiheuttavat autoimmuunisairaudet kuten APS II:n, sijaitsevat kromosomi 6:ssa, jossa on lukuisia immuunijärjestelmää ohjaavia geenejä. Osa kromosomi 6:ssa olevista geeneistä suojaa immuunitaudeilta, kun taas osaan liittyy alttius näihin tauteihin. Geenien ja alttiuden lisäksi autoimmuunitaudin kehittyminen edellyttää jonkin laukaisevan ympäristötekijän, jollaisia voivat olla tietyt infektiotaudit, ravintotekijät, tai erityinen psyykkinen tai ruumiillinen rasitustilanne.
Harvinaisempia sairauksia ovat vain yhdestä geenistä tai geeniparista riippuvat monogeeniset eli yksinkertaisesti periytyvät sairaudet. Näitä periytymistapoja on kolme: peittyvä eli resessiivinen, vallitseva eli dominantti ja sukupuoleen sidottu eli X-kromosominen periytyminen. Tuhannet harvinaiset sairaudet, mm. APECED, periytyvät peittyvästi. Peittyvästi periytyvä sairaus ilmenee vain, jos geeniparin molemmat geenit ovat viallisia eli sama geeni on tullut mutanttina molemmilta vanhemmilta. Jos vain toinen geeni on muuttunut ja toinen toimii normaalisti, henkilö on useimmiten terve kantaja, koska normaali geeni riittää hoitamaan sen tehtävän, ”peittämään” parinsa virheen. Jos molemmat vanhemmat kantavat samaa muuttunutta geeniä, lapsi saa heiltä joko normaalin tai muuttuneen geenin. Siksi samaa muuttunutta geeniä kantavien vanhempien lapsilla on 25 % (1:4) riski periä geenimuutos molemmilta vanhemmiltaan ja sairastua tautiin.
Keskimäärin puolet lapsista on vanhempiensa tavoin terveitä ko. geenin kantajia, ja 25 % ei peri tautigeeniä lainkaan. Sattuma määrää, mihin näistä ryhmistä lapsi kuuluu; huonolla onnella perheen kaikki lapset voivat olla sairaita ja hyvällä onnella kaikki terveitä. Prosenttiluvut ilmenevät vain tarkasteltaessa suurta joukkoa kantajaparien lapsia. Sairastumisen todennäköisyys on sama sukupuolesta riippumatta. Peittyvälle periytymiselle on ominaista, että sairaan henkilön vanhemmilla ei ole kyseistä sairautta, eikä sitä ole myöskään vanhempien suvussa. Silti sairaus saattaa ilmaantua potilaan sisaruksille.
Jos suvussa esiintyy peittyvästi periytyvää sairautta, tarjolla on erilaisia vaihtoehtoja. Kantajatutkimuksella voidaan ehkä selvittää, ovatko molemmat vanhemmat geenimuutoksen kantajia. Joidenkin sairauksien osalta on mahdollista tutkia raskauden aikana, onko syntyvä lapsi perinyt taudin. Potilaan sisarukset kannattaa tutkia tai ainakin seurata sairauden varalta. APECEDia aiheuttava AIRE-geeni voidaan tutkia verisoluista.
Suomalainen tautiperintö
APECED-potilaiden isovanhempien syntymäpaikkojen pistekartta. huomaa, että koska vain kaksi kunkin potilaan neljästä isovanhemmasta on APECEDin kantaja, puolet kartan pisteistä on "harhalaukauksia".
Reijo Norio: Suomi-neidon geenit, Otava 2000
Valtaosa Suomessa esiintyvistä perinnöllisistä taudeista ei kuulu suomalaiseen tautiperintöön, koska niiden esiintyvyys on meillä samaa luokkaa kuin muuallakin. Suomalaisella tautiperinnöllä ei myöskään tarkoiteta ns. kansantautejamme, vaikka perintötekijöillä on niihin oma osuutensa.
Mistä tautiperintömme johtuu?
Suomalaisten erityinen harvinaisten tautien valikoima johtuu siitä, että polveudumme suhteellisen pienestä kantaväestöstä, jolla sattui olemaan harvinaisia tautigeenejä samalla kun siltä puuttui joitakin muualla tavattavia. Nykyinen suomalaisväestö on lähes yksinomaan näiden alkuperäisten asuttajien jälkeläisiä. Väestön lisääntyessä jotkut geenit ovat vielä alueellisesti rikastuneet ja jotkut hävinneet. Lisäksi Suomessa on alueita, joiden väestö on muotoutunut muutaman viime vuosisadan aikana. Lähtökohtana on ollut noin 1500-luvulla alkanut maan sisäosien asuttaminen, jonka seurauksena muutamien pitäjien nykyväestä lähes kaikki polveutuvat muutamasta alueelle aikanaan asettuneesta perheestä.
APECEDin suhteellinen yleisyys johtuu AIRE-geenin yhden mutaation yleisyydestä: se on 85%:lla suomalaisista potilaista. Siksi sitä kutsutaan AIRE:n suomalaiseksi valtamutaatioksi. Todennäköisesti se on syntynyt vuosisatoja sitten yhdellä suomalaisella, jonka jälkeläisiä nyt on valtaosa suomalaisista potilaista ja taudinkantajista. APECEDin yleisyys rajoittuu alueelle, joka ulottuu Karjalasta ja Keski-Uusimaalta vyömäisesti Etelä- ja Keski-Pohjanmaalle. APECED on samalla tavalla yleinen myös kahdella muulla väestöllä, Iranin juutalaisilla ja sardinialaisilla.