Hiivatauti

Hiivatauti eli kandidoosi


Kaikilla ihmisillä on hiivaa limakalvoilla ja iholla, mutta terve immuunijärjestelmä estää sitä lisääntymästä runsaasti ja aiheuttamasta tulehdusta. APECEDiin liittyvistä ihon ja limakalvojen ongelmista yleisin ja hyvin kiusallinen on krooninen hiivatauti eli hiivasienen aiheuttama tulehdus. Suun hiivatauti on kaikista tautikomponenteista yleisin ja useimmiten ensimmäinen. Se voi olla jatkuvaa tai ajoittaista ja vaikeusasteeltaan vaihtelevaa. Se on myös ainoa, joka näyttää ilmaantuvan kaikille, ainakin ohimenevästi, esim. yleiskunnon heikennyttyä. Lievimmillään se aiheuttaa suupielten rikkonaisuutta, punoitusta ja arkuutta – mutta myös koko suun limakalvo voi olla punoittava ja niin arka, että syödessä tuntuu kirvelyä. Kielellä ja poskien limakalvoilla voi olla vaaleita hiivapeitteitä. Vähitellen limakalvo voi kuihtua ja ohentua, ja siihen voi ilmaantua vaaleita levymäisiä läiskiä.

 

Tulehdus voi levitä ruokatorveen ja tuntua nielemisvaikeutena tai niellessä kipuna keskellä rintaa, joskus palan jäämisenä ruokatorveen. Se voi ulottua suolistoon ja tuottaa vatsakipua, ilmavaivoja ja ripulia. Käsien iholle voi ilmaantua punoittavaa ja vetistävää ihottumaa, jota voi ehkäistä välttämällä käsien tiheää kastelua. Kynnet voivat paksuuntua, tummua tai syöpyä. Joskus tartunta leviää kasvojen iholle. Naispotilailla on taipumus saada kutiava ja erittävä hiivatulehdus ulkosynnyttimien limakalvolle. Hiivatauti pahenee tai ilmaantuu usein antibioottikuurien ja yleistilaa heikentävien sairauksien aikana.

Limakalvovauriot ja haavaumat paranevat hitaasti ja voivat edistää hiivainfektion puhkeamista tai pahenemista. Siksi on tärkeää, että hammaslääkäri hioo pois mahdolliset hampaiden terävät särmät ja korjaa rikkinäiset hampaat. Hampaiden säännöllinen harjaus ja hammasvälien puhdistus on erityisen tärkeää, koska niiden pinnalle muodostuva kerros, hammasplakki, on suotuisa hiivan kasvualusta. Hammasproteesit ja oikomiskojeet on puhdistettava ja desinfioitava huolellisesti päivittäin. Suun hiivaa torjuva paikallinen lääkehoito on tarpeellinen monilla potilaista, joskus käytetään myös yleislääkitystä.

 

Suun tai ruokatorven limakalvon syöpä

Hiivan kurissapito on tärkeää, koska se pitkään jatkuessaan saattaa aiheuttaa suun tai ruokatorven limakalvon syövän. Se on ilmaantunut seitsemälle (12,5%) yli 25-vuotiaista suomalaispotilaista. Potilaiden tulee olla asiantuntevan suulääkärin säännöllisessä valvonnassa ja päästä heti tutkimukseen, jos suuhun ilmaantuu haavauma, joka ei itsestään parane viikossa

 

<STRONG>APECED-potilaiden suun kandidoosin hoitolinjat</STRONG>

 

Ote professori Jaakko Perheentuvan potilasohjeesta 2006:

Suun osalta kirjoittaneet hammaslääkärit: Sirkku Niissalo ja Riina Richardson

Kandidoosi, hiivasienen aiheuttama infektio limakalvoilla ja iholla, ilmenee ensisijaisesti suun tulehduksena, joka on jatkuvaa tai ajoittaista. Sen vaikeusaste vaihtelee yksilöllisesti. Lievimmillään se aiheuttaa suupielten rikkonaisuutta, punoitusta ja arkuutta. Koko suu voi olla arka niin, että hapanta syödessä tuntuu kirvelyä. Kielellä ja poskien limakalvoilla voi olla valkeita tai harmaita hiivapeitteitä. Tulehdus voi levitä ruokatorveen ja tuntua nielemisvaikeutena ja/tai niellessä kipuna keskellä rintaa, joskus palan jäämisenä ruokatorveen. Se voi ulottua suolistoon ja tuottaa vatsakipua, ilmavaivoja ja ripulia. Käsien iholle voi ilmaantua punoittavaa ja vetistävää hiivaihottumaa, ja kynnet voivat paksuta ja tummeta tai syöpyä. Joskus tartunta leviää kasvojen iholle. Naispotilaat voivat saada kutiavan ja vuotoa aiheuttavan hiivatulehduksen sukupuolielinten limakalvoille.

Hiivatauti pahenee tai ilmaantuu usein antibioottikuurien, ””ja yleistilaa heikentävien sairauksien aikana. Sen tiukka kurissapito on hyvin tärkeää, koska se pitkään jatkuessaan saattaa aiheuttaa suun tai ruokatorven limakalvon syövän. Syöpä on ilmaantunut kuudelle yli 25-vuotiaista potilaistamme (10 %). Suun limakalvojen vaurioitumista tulee välttää. Limakalvovauriot ja haavaumat paranevat hitaasti ja vaikeasti, ja voivat edistää hiivainfektion puhkeamista tai pahenemista sekä altistaa limakalvon pahalaatuisille muutoksille. Suuhygieniasta ja hampaiston kunnosta on huolehdittava mahdollisimman hyvin. Terävät hampaiden särmät sekä lohjenneet tai reikiintyneet hampaat on saatava viipymättä korjattua, koska ne voivat vaurioittaa limakalvoa.  Sama koskee rikkoontuneita ja huonosti istuvia irrotettavia hammasproteeseja. Myös ruokavaliossa tulee välttää teräviä ja raapivia ruoka-aineita.

Tomaatti, sitrus- ja kiivihedelmät, paprika, sekä meksikolais- ja muutkin voimakkaasti maustetut ruoat sekä ylipäänsä happamat ruoat ärsyttävät suuta, ja niitä ei suositella. Happamien ruoka-aineiden (puolukka ja sitrushedelmät) uskottu kyky hillitä suun sienitulehdusta on vähäinen, eikä niiden käyttöä voi näin ollen edes tästä syystä suositella tai perustella. Vaikka suun limakalvot tuntuisivat sietävänkin hapanta, on taudin johdosta valmiiksi kiillevaurioinen hampaisto altis toistuville happohyökkäyksille; ne heikentävät kiillettä entisestään. Tämä altistaa hampaat reikiintymiselle, hammaskaulojen kulumiselle ja hampaiden kiusalliselle vihlomiselle. Hampaisto kuluu, hampaat lyhenevät ja madaltunut purenta voi aiheuttaa leukanivelongelmia. Tällaisen hampaiston kuntoutus on vaikeaa ja kallista.

Hampaiden korjaamista muovipaikka-aineilla kannattaa välttää. Muovipaikka tarttuu kehityshäiriöiseen kiilteeseen vain heikosti, minkä vuoksi saumavuodon ja paikanvierushampaan uudelleenreikiintymisen riski on suuri. Oman hampaiston säilyttäminen on erityisen tärkeää, koska arat limakalvot sietävät huonosti hammasproteesien niille välittämää painetta. Proteesien akryyliosat ovat myös hyvä kasvualusta hiivasienille. Hammasproteesi tulisi aina poistaa yöksi, desinfioida hammaslääkärin ohjeiden mukaisesti ja säilyttää kuivana. Akryyliosia sisältäviä oikomislaitteita pitää niinikään välttää.

Hammastahna on valittava oikein. Voimakkaita valkaisuaineita sisältävät tahnat kuormittavat liikaa arkoja limakalvoja, ja hankausaineita sisältävät hammastahnat kuluttavat heikkoa hammaskiillettä. Siksi suositellaan mietoja hammastahnoja, jotka sopivat myös kuivasuisille, esim. Biotene®, Salutem® ja vihloville hampaille tarkoitetut vihreä Elmex® ja Sensodyne®. Monet potilaat kärsivät aika ajoin suun afta-haavaumista. Siirtyminen hammastahnaan, jossa ei ole vaahtoaineena natriumlauryylisulfaattia (Salutem®, Biotene®), vähentää aftojen esiintymistä. Aftoja voidaan hoitaa afta-laastareilla, (Aftab®, reseptilääke) sekä glukokortikoidisuihkeilla (esim. Beconase aqua®, Nasacort®, reseptilääkkeitä). Jos aftat ovat kovin suuria tai niitä on yht’aikaa useita, voivat ne haitata syömistä ja puhumista. Tällöin voi käyttää paikallis-puudutetta (Xylocain kurlausvesi®, reseptivalmiste). Kaikkien suun haavaumien paranemista edistää hyvä suuhygienia. Mikäli suun puhdistus on haavojen vuoksi vaikeaa, voi harjauksen tueksi käyttää desinfioivaa klooriheksidiinipohjaista suuvettä (esim. OralB®). Klooriheksidiini tehoaa suun bakteereiden lisäksi hiivasieniin, eikä siten lisää suun hiivatulehduksen riskiä. Tehokkaat suuvedet ovat kuitenkin usein väkeviä ja voivat ärsyttää limakalvoja.

Suulääkärin puoleen on syytä aina kääntyä puoleen, jos suuhun ilmaantuu haavaumia, varsinkin jos ne ovat epätavallisia paikaltaan tai ulkonäöltään, tahi eivät totutulla hoidolla parane viikon kuluessa. Hammasproteesien kunto on syytä tarkistuttaa hammaslääkärillä säännöllisesti. Turhia käyntejä tämän ongelman vuoksi ei ole!

Tupakka on voimakkaasti hiivatulehdukselle altistava tekijä, ja sitä tulisi kaikissa muodoissaan tiukasti välttää. Tupakointiin liittyy suun syöpäriski ja alkoholialtistus lisää riskiä edelleen. Koska APECEDiin sinänsä liittyy suusyövän riski, miksi lisätä sitä jatkamalla tupakointia saatikka aloittamalla se!

Syljen eritys vähenee ikääntyessä, ja monet lääkeaineet vähentävät sitä tai muuttavat syljen koostumusta aiheuttaen kuivan suun tunnetta. Syljen erityksen väheneminen suosii hiivasientä ja lisää hampaiden reikiintymistä. Hammaslääkäri neuvoo kuivaan suuhun liittyvissä ongelmissa. Apteekista ja hyvin varustetuista kosmetiikkamyymälöistä saa reseptittä lukuisia kuivan suun hoitovalmisteita, ja kotikonsteina voi käyttää sokerittomalla kamomillateellä purskuttelua ja limakalvojen kevyttä voitelua tavallisella ruokaöljyllä. Kuivasuisen henkilön on syytä välttää voimakkaita, alkoholipitoisia suuvesiä. Nestettä on syytä nauttia runsaanlaisesti.

Suutulehduksen ilmaantuessa on suun paikallinen lääkehoito aloitettava . Siinä käytetään samanaikaisesti kahta lääkettä 4:sti päivässä aterioiden jälkeen ja illalla, kun suu on ensin huuhdottu vedellä. Ensin otetaan suuhun nystatiiniliuosta (Mycostatin®) 1-2 ml  pitäen liuos suussa usean minuutin ajan samalla auttaen kielellä sen leviämistä joka puolelle suuhun. Sitten otetaan suuhun amfoterisiini-B (Fungizone®) imeskelytabletti, antaen sen purematta hitaasti liueta suussa. Molemmat lääkkeet tulevat lopulta niellyiksi. Pienille lapsille annetaan vain nystatiiniliuosta esim. pipetillä, jos tablettien imeskely ei onnistu. Näitä lääkityksiä jatketaan tauotta 4-6 viikon ajan, ainakin vielä viikon ajan tulehduksen täysin parannuttua (tämä on hoitoannostelu).
Tämän jälkeen siirrytään ehkäisyannosteluun seuraten ensiksi pysyykö suu terveenä 3 viikon lääketauon ajan.
Jos pysyy, otetaan sitten jompaakumpaa e.m. lääkkeistä samoin annosteltuna viikon ajan, ja jatkossa vuorotellaan 3 viikon taukoa ja viikon lääkitystä. Jos suu ei pysy terveenä 3 viikon tauon ajan, vuorotellaan lääke- ja väliviikkoja. Jos tämäkään ei pidä suuta kunnossa, voidaan nystatiiniliuosta käyttää jatkuvasti ja Fungizone-tabletteja 1-2 viikkona neljästä. Nystatiiniliuoksen ehkäisyannostelussa voidaan siirtyä 3 päiväannokseen lisäten kerta-annos 3 ml:aan.
Jos suu tulehtuu ehkäisyannostelun aikana, on palattava 4-6 viikon hoitoannosteluun, jonka jälkeen siirrytään runsaampaan ehkäisyannosteluun pitäen ensin viikon tauko, sitten 2 viikon lääkekausi ja 2 viikon tauko jne. Jos suu ei näin menetellen ala pysyä kunnossa, on otettava suun hoidosta vastaavaan lääkäriin (yleensä keskussairaalan suusairauksien poliklinikkaan) yhteys sienikannan lääkeherkkyys-määrityksen tekemiseksi, ja sen mukaisen hoidon saamiseksi.
Jokaisen potilaan tulee tarkistuttaa suunsa keskussairaalan suusairauksien poliklinikassa ainakin kerran vuodessa.

Tulehtuneisiin suupieliin tulee käyttää lääkevoitelua säännöllisesti usean kerran päivässä, jatkaen 4-5 päivää senkin jälkeen, kun suupielet ovat parantuneet. Sopivia voiteita ovat reseptittä saatava Pimafucin® ja  reseptilääke Loceryl®. Bepanthen® on sopiva salva kuivien suupielten säännölliseen voiteluun tulehduksen ehkäisemiseksi. Suupielten tulehdusta ylläpitää yleensä suun runsas hiivakasvu, eikä pelkkä huulten hoito usein riitä tai sen teho jää lyhytkestoiseksi. Toistuvissa suupielten tulehduksissa kannattaa huulten paikallishoitoon yhdistää edellä mainittu suun hiivatulehduksen hoito. Mycostatin-liuosta voi lipoa samalla huuliin. Desinfioivaa klooriheksidiinigeeliä (Corsodyl®)  on hyvä käyttää huuliin ja kielelle, jos suun limakalvot sitä ärtymättä sietävät. Klooriheksidiini voi värjätä hampaita pinnallisesti, mutta väri lähtee melko helposti pois hammaslääkärin puhdistuksessa.

Ruokatorven tulehdus (esofagiitti) paranee yleensä yllämainituin hoidoin 1-2 viikossa. Jos oireet kuitenkin jatkuvat, on syytä ottaa v iipymättä yhteys omaan lääkäriin tutkimukseen pääsyä varten. Ripulin tai muiden vatsavaivojen pitkittyessä on meneteltävä samoin. Naispotilaan ulkosynnyttimien tulehdukseen on niin ikään parasta saada lääkärin apua. Käsien pitämistä kosteana on syytä välttää, koska se altistaa hiivatulehduksen leviämiselle käsien iholle ja kynsiin. Ihon hiivatulehdukseen tepsivät yllämainitut voiteet. On tärkeää, että ihokin hoidetaan voidetta tiheään annostellen terveeksi, koska iholla voi muuten kehittyä lääkeresistenttejä hiivakantoja. Hiivakynsiin lääkkeet eivät juuri auta; lääke ei pääse kynsiin, koska niissä ei ole nestekiertoa. Hiivakynsistä voi päästä sairaalan jalkojenhoitajan avulla 40 %:n ureapastalla, ja samalla aletaan pitkäaikainen lääkitys, johon itrakonatsoli (Sporanox®) lienee paras.



1) Kortisonihoidolla” tarkoitetaan epätarkassa arkikielessä hydrokortisonin tavoin vaikuttavien mutta sitä voimakkaampien lääkkeiden eli glukokortikoidien suurilla annoksilla annettuja hoitoja


2) Pitkäaikaista jatkuvaa estolääkitystä atsoli-ryhmän lääkkein ei enää käytetä, koska ilmeni, että se usein aiheuttaa lääkkeiden tehon häviämistä, s.o.lääkeresistenttien hiivakantojen kehittymistä.